Katastromeeri!

Kääk. Huomenna on kemian tentti. Koko viikonloppu on kulunut melko ahkerasti kirjan ääressä, mutta viimeisenä iltana ennen tenttiä olen yleensä valmis tekemään mitä tahansa yhdestä lisävuorokaudesta. Ja tämä tilanne ei ole muutettavissa sillä, että aloittaisin tentiin valmistautumisen aiemmin. Se vain menee niin. Päätin nimetä tämän tilanteen katastromeeriksi.

Katastromeeri on suomennos lukihärötyksestä. Diastereomeeri tarkoittaa yhdisteen stereoisomeeria, joka ei ole sen peilikuva. Tuon sanahirviön aivot lukevat automaattisesti disaster-meeriksi, ja kaverini käänsi sen siitä katastromeeriksi. Ja tänään on taas ilmiselvä katastromeeri. Sain luettua koko alueen, ja jopa ymmärsin lukemani, mikä on harvinaista kun on kyse kemiasta. Vielä kun saisi sen yhden päivän, jonka aikana kerrata ja palauttaa mieleen.

Arkipäivän kemiaa olen tänään harjoittanut: olen aktiivisesti osallistunut kämpän entropian (epäjärjestyksen) kasvattamiseen. Mutta kun "Reactions resulting in an increase in entropy are favored" (Smith, 2006. Organic chemistry), niin minkäs teet. Luonnonlakeja vastaan ei voi tapella. Se omena ei vaan hyppää takaisin puuhun.

Pari päärynää ja hunajamelonin jämät sen sijaan olisivat pian lähteneet liikkeelle ihan itse, jos en olisi tänään nenää pidellen heivannut niitä bioastiaan. Että oli kauniit tuoksut. En suosittele unohtamaan hunajamelonia kaappiin kovin pitkäksi aikaa.

In my genes-hanskat ovat nyt valmiit. Tai langat pitäisi vielä päätellä ja toinen peukku tehdä, mutta ne nyt on pikkujuttuja :) Aika tyytyväinen niihin olen, vaikkakin vartta olisi voinut muotoilla vähän, nyt se on pelkkä tuubi. Ranteiden kohdalta turhan löysä, ainakin näin kun ei ole mitään siinä alla, ehkä ne paidan päällä on paremmat.

Hanskat tulevat kyllä tarpeeseen, koska joku vatipää-arkkitehti on aikanaan keksinyt tehdä biologian laitokselle valtaisat ikkunat - tai pikemminkin ehkä lasiseinät. Onhan siellä valoisaa ja kaunis näköala, mutta melko koleaa myös...

(Kyllä, kaapin ovessa on pahvisia dinosauruksia ->)

Species of the Day:

Laji Suippohuulisarvikuono

Tiet. nimi Diceros bicornis

Kunta Animalia (eläimet)

Pääjakso Chordata (selkäjänteiset)

Luokka Mammalia (nisäkkäät)

Löytöpaikka Ruotsinlaiva

07. 12. 2006 Vynne

Päätin lisätä hiukan omaa tietämystäni ja samalla kiusata sillä kaikkia mahdollisia bloginlukijoita. Kuvassa söpöstelee maailman paras unipehmo, joka tarttui mukaan risteilyltä reilu vuosi sitten. Suoritin sille lajinmäärityksen, ja päädyin toiseen afrikkalaisista lajeista, suippohuulisarvikuonoon. Wikipediasta voi lukea lisää näistä mainioista otuksista.

(Uudesti)syntynyt

Pakkohan tätä blogitusta on nyt kokeilla itsekin, kun tuli kerran oma kone (Untamo) hankittua, ja se ei muuten vielä vie aivan kaikkea aikaani...

Olen Vynne, 21-vuotias no-life biologinörtti (ja pian luultavasti myös bloginörtti). Neulominen, jonka olisi tarkoitus olla tämän blogin pääasiallisena aiheena, on kuulunut harrastuksiini vaihtelevalla aktiivisuudella siitä lähtien, kun äiti opetti minut neulomaan ollessani noin kahdekasan vuotias. Yleensä aktivoiduin neulomaan isompia projekteja aina kotikotona käydessä kun pääsin selaamaan äiskän käsityölehtiä, ja täällä opiskellessa kyllästin omat ja kanssaihmisten raajat sukilla ja säärystimillä. Mutta sitten tuli Ravelry räjäytti koko homman. En voi enää olla neulomatta, enkä myöskään tyytyä tavalliseen sukankutimeen, vaan täytyy tehdä kaikkea hienoa!

Puikoilla keikkuu tällä hetkellä aktiivisimmin pitkävartiset sormettomat hanskat DNA-palmikkokuviolla, jotka etenevät mukavasti orgaanista kemiaa lukiessa. Tenttikirjan ääressä minun on pakko neuloa, koska en muuten osaa keskittyä siihen itse asiaan. Tästä aiheutuikin ennen joulua vallinneessa tenttisumassa rasitusvamma ranteeseen ja neulonta- sekä nyrkkeilykielto. Siitä selvittiin onneksi levolla ja Mobilatilla, ja homma jatkuu :) Neulon tai virkkaan myös luennoilla, koska neule kädessä on huomattavasti pienempi todennäköisyys nukahtaa pystyyn luennon tylsyydestä tai lyhyiksi jääneistä yöunista huolimatta.

Käsitöiden rinnalla toinen rakas harrastukseni on tanssiminen - siitä blogille nimikin. Historiallisia tansseja harrastan nyt toista vuotta, ja joulun jälkeen aloitin itämaisen tanssin. Viime syksynä kävin myös irlantilaisen tanssin kurssin, joka oli valitettavan lyhyt.

Tässä blogissa tulen siis kertoilemaan käsitöistä, tanssimisesta sekä elämästä yleensä (ei elämästä, koska minulla ei sitä ole, vaan "elämä syntyi noin 3,7 miljardia vuotta sitten"-tyyppisestä elämästä). Sekä tietenkin kissoista, joita taloudesta löytyy kolme. Yksi on oma mussukka, kaksi kämppiksen.
Tällä otoksella osallistutaan kissakuvahaasteeseen 56: rento. Neiti on siinä leikkauksen jälkeen edelleen tokkurassa, niin rentona kuin touhukas pikkukissa voi olla. Ja päässä on inhottava suppilo!

Paitsi että nyt on uusi blogi syntynyt, tänään (okei, menee edellisen vuorokauden puolelle) uudestisyntyi läjä Novitan Ainoa. Siitä piti aikoinaan tulla villapaita, mutta lanka loppui vähää vaille kesken. Työ lojui sitten nurkissa hyvän aikaa, kunnes kutistuttuani päätin neuloa sen uudestaan pienemmässä koossa. Purettu kikkarainen lanka näytti vain niin rumalta ja epähoukuttelevalta, kunnes kastelin ja suoristin sen, ja nyt olen siihen aivan rakastunut. Teen siitä cleavesin kunhan ehdin.