Things I almost remember...

Jospa sitä nyt vihdoin saisi raportoitua pääsiäisen tapahtumista. Opiskelujen kanssa on ollut ihan kiitettävän hektistä, touhua seminaariesityksistä labraviikonloppuihin.

Mutta siis, pääsiäisenä kotikotoa lumikinosten keskeltä löytyi monta unohtunutta aarretta, jotka nyt jaan kanssanne :)


Ensimmäinen tekemäni villapaita. Odotti puikoilla inspiraatiota välillä pitkiäkin aikoja, mikä näkyy mukavina kireydenvaihteluina... Hihojen kuvioiden leveydessä taisi olla melkein sentin ero, kun käsiala oli kiristynyt ajan myötä :D Toinen hihoista on sitä paitsi melkoinen stara, se on esiintynyt koulun joulujuhlanäytelmässä ehkä joskus viidennellä luokalla.


Lapsuudenystäväni Noora-nalle ja Simo-siili. Niillä taisi olla jotain juttua keskenään...

Ehkä ensimmäisiä virkkuutöitäni, tai käsitöitäni ylipäänsä. Kummisedälle omin hennoin kätösin murjottu pannulappu. Huomaa täsmällinen muoto.

Vähän edistyneempi virkkuutyö samaiselle kummisedälle. Virkattujen kuvioiden suunnittelu oli jossain vaiheessa the juttu.


Eikä se pääsiäinen ihan pelkästään vanhoja kaivellessa kulunut, sainpahan tehtyä Chevalier-lapaset ja selätettyä lapaspeikon kertaheitolla. Lapasten neulominen inhotti jossain vaiheessa ihan kamalasti, en olisi voinut kuvitellakaan vastenmielisempää neuletta, perusteluna "kun ei niistä tuu hyvät". Mistä lie sekin johtunut... Näistä nyt kuitenkin tuli oikein lutuset! Lankana SandnesGarn Lanett, lapasten nimi Menuet du Chevalier erään barokkitanssin mukaan.

Ja brassaillaanpa sitten vielä vähän :) Ei ne labraviikonloput ihan turhaan menneet... Siinä on konfokaalimikroskoopilla kuvattuna kolmen solun rypäs. Tumat (tarkkaan ottaen DNA) on värjätty siniseksi DAPIlla (myrkmyrk) ja aktiinisäikeet punaisiksi phalloidiinilla (myrkmyrk). On se vaan niin fiini. Ja tuo phalloidiini on muuten peräisin kavalakärpässienestä, joka aiheuttaa arviolta 90% maailman sienikuolemista. Itse olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että sienet eivät ole ihmisravintoa...

Vynne

Tyyli-lyyli

Kissakuvahaasteen aiheena on tällä viikolla tyylikäs. Ja täältähän sitä tyyliä löytyy :) Otokset on napattu pääsiäislomalla, kun Emppunen söpösteli pitsiasusteissa Jane Austen-tyyliin..

Talvi päätti tulla takaisin. Juuri kun aloin innostua, että siitä pääsee lopulta taas eroon. Lumentulo alkoi eilen ja on jatkunut ilmeisesti koko yön, koskapa maisema on erittäin luminen ja jouluinen. Ei hyvä. Haluan päästä testaamaan uusia ja erittäin vetävän näköisiä vihreitä saappaitani, ja niillä ei hangessa tarvota :D

Nämä ihanuudet löytyivät, kun bussia odottaessa piipahdin uuteen kenkäkauppaan - ja ulos en päässyt ennen kuin kengät olivat mukana. Ja myöhästyin tietenkin siitä bussista.

Saa nähdä mitä näiden kanssa elämisestä tulee, kun en tähän mennessä suuremmalti ole korkokenkiä käyttänyt. Mutta eikös se niin mene, että kauneutensa vuoksi on kärsittävä, ja noiden kenkien vuoksi olen kyllä valmis kärsimään ;)












Puikoilla on tällä hetkellä ahkerimmin Gudrun Johnstonin Hip in Hemp -hame, arvatkaa minkä värisenä ;) Lankana on Novitan Linnea, 100% puuvillalanka. Malli on helppo neuloa, ja hamonen pääseekin mukaan luennoille ja tenttikirjojen ääreen. Sitä on hyvä neuloa myös sillävälin kun blogger latailee kuvia tänne - että voikin olla hidasta! Mur.




Tämänviikkoisen kissakuvahaasteen innoittamana: Empun ulkoilutarinoita. Ulkona oli pienen kissan mielestä alkuun Erittäin Omituista ja Pelottavaa. Pienellä siedätyshoidolla (kärsivällisellä ovensuussa istumisella ja lahjonnalla) arkajalasta tuli kuitenkin varsinainen metsäläinen.














Terhakkaana matkalla kohti katettua salaattipöytää...














Puihin kiipeily oli erityisen hauskaa (myös tiilistä talon nurkkaa tuli kokeiltua). Kun mamman valvova silmä sitten kiinnittyi turhan pitkäksi aikaa johonkin mielenkiintoiseen kasvikunnan edustajaan, päätti Emilia ottaa vähän lisää korkeutta.

Alaspäin peruuttelu oli jokseenkin vaivalloisen näköistä, mutta olisi sujunut hienosti ilman taluttimen narun tarttumista oksanhankaan. Kissa tuli niin alas kuin pääsi, mutta ote lipesi ja rassukka jäi hetkeksi roikkumaan taluttimen varassa. Onneksi siinä vaiheessa oltiin jo niin alhaalla, että kokorajoitteinen omistaja ylsi nappaamaan kissan turvaan, mutta taluttimen pyydystämiseen puusta tarvittiin isä sekä vanha suksi.

Katastromeeri!

Kääk. Huomenna on kemian tentti. Koko viikonloppu on kulunut melko ahkerasti kirjan ääressä, mutta viimeisenä iltana ennen tenttiä olen yleensä valmis tekemään mitä tahansa yhdestä lisävuorokaudesta. Ja tämä tilanne ei ole muutettavissa sillä, että aloittaisin tentiin valmistautumisen aiemmin. Se vain menee niin. Päätin nimetä tämän tilanteen katastromeeriksi.

Katastromeeri on suomennos lukihärötyksestä. Diastereomeeri tarkoittaa yhdisteen stereoisomeeria, joka ei ole sen peilikuva. Tuon sanahirviön aivot lukevat automaattisesti disaster-meeriksi, ja kaverini käänsi sen siitä katastromeeriksi. Ja tänään on taas ilmiselvä katastromeeri. Sain luettua koko alueen, ja jopa ymmärsin lukemani, mikä on harvinaista kun on kyse kemiasta. Vielä kun saisi sen yhden päivän, jonka aikana kerrata ja palauttaa mieleen.

Arkipäivän kemiaa olen tänään harjoittanut: olen aktiivisesti osallistunut kämpän entropian (epäjärjestyksen) kasvattamiseen. Mutta kun "Reactions resulting in an increase in entropy are favored" (Smith, 2006. Organic chemistry), niin minkäs teet. Luonnonlakeja vastaan ei voi tapella. Se omena ei vaan hyppää takaisin puuhun.

Pari päärynää ja hunajamelonin jämät sen sijaan olisivat pian lähteneet liikkeelle ihan itse, jos en olisi tänään nenää pidellen heivannut niitä bioastiaan. Että oli kauniit tuoksut. En suosittele unohtamaan hunajamelonia kaappiin kovin pitkäksi aikaa.

In my genes-hanskat ovat nyt valmiit. Tai langat pitäisi vielä päätellä ja toinen peukku tehdä, mutta ne nyt on pikkujuttuja :) Aika tyytyväinen niihin olen, vaikkakin vartta olisi voinut muotoilla vähän, nyt se on pelkkä tuubi. Ranteiden kohdalta turhan löysä, ainakin näin kun ei ole mitään siinä alla, ehkä ne paidan päällä on paremmat.

Hanskat tulevat kyllä tarpeeseen, koska joku vatipää-arkkitehti on aikanaan keksinyt tehdä biologian laitokselle valtaisat ikkunat - tai pikemminkin ehkä lasiseinät. Onhan siellä valoisaa ja kaunis näköala, mutta melko koleaa myös...

(Kyllä, kaapin ovessa on pahvisia dinosauruksia ->)

Species of the Day:

Laji Suippohuulisarvikuono

Tiet. nimi Diceros bicornis

Kunta Animalia (eläimet)

Pääjakso Chordata (selkäjänteiset)

Luokka Mammalia (nisäkkäät)

Löytöpaikka Ruotsinlaiva

07. 12. 2006 Vynne

Päätin lisätä hiukan omaa tietämystäni ja samalla kiusata sillä kaikkia mahdollisia bloginlukijoita. Kuvassa söpöstelee maailman paras unipehmo, joka tarttui mukaan risteilyltä reilu vuosi sitten. Suoritin sille lajinmäärityksen, ja päädyin toiseen afrikkalaisista lajeista, suippohuulisarvikuonoon. Wikipediasta voi lukea lisää näistä mainioista otuksista.

(Uudesti)syntynyt

Pakkohan tätä blogitusta on nyt kokeilla itsekin, kun tuli kerran oma kone (Untamo) hankittua, ja se ei muuten vielä vie aivan kaikkea aikaani...

Olen Vynne, 21-vuotias no-life biologinörtti (ja pian luultavasti myös bloginörtti). Neulominen, jonka olisi tarkoitus olla tämän blogin pääasiallisena aiheena, on kuulunut harrastuksiini vaihtelevalla aktiivisuudella siitä lähtien, kun äiti opetti minut neulomaan ollessani noin kahdekasan vuotias. Yleensä aktivoiduin neulomaan isompia projekteja aina kotikotona käydessä kun pääsin selaamaan äiskän käsityölehtiä, ja täällä opiskellessa kyllästin omat ja kanssaihmisten raajat sukilla ja säärystimillä. Mutta sitten tuli Ravelry räjäytti koko homman. En voi enää olla neulomatta, enkä myöskään tyytyä tavalliseen sukankutimeen, vaan täytyy tehdä kaikkea hienoa!

Puikoilla keikkuu tällä hetkellä aktiivisimmin pitkävartiset sormettomat hanskat DNA-palmikkokuviolla, jotka etenevät mukavasti orgaanista kemiaa lukiessa. Tenttikirjan ääressä minun on pakko neuloa, koska en muuten osaa keskittyä siihen itse asiaan. Tästä aiheutuikin ennen joulua vallinneessa tenttisumassa rasitusvamma ranteeseen ja neulonta- sekä nyrkkeilykielto. Siitä selvittiin onneksi levolla ja Mobilatilla, ja homma jatkuu :) Neulon tai virkkaan myös luennoilla, koska neule kädessä on huomattavasti pienempi todennäköisyys nukahtaa pystyyn luennon tylsyydestä tai lyhyiksi jääneistä yöunista huolimatta.

Käsitöiden rinnalla toinen rakas harrastukseni on tanssiminen - siitä blogille nimikin. Historiallisia tansseja harrastan nyt toista vuotta, ja joulun jälkeen aloitin itämaisen tanssin. Viime syksynä kävin myös irlantilaisen tanssin kurssin, joka oli valitettavan lyhyt.

Tässä blogissa tulen siis kertoilemaan käsitöistä, tanssimisesta sekä elämästä yleensä (ei elämästä, koska minulla ei sitä ole, vaan "elämä syntyi noin 3,7 miljardia vuotta sitten"-tyyppisestä elämästä). Sekä tietenkin kissoista, joita taloudesta löytyy kolme. Yksi on oma mussukka, kaksi kämppiksen.
Tällä otoksella osallistutaan kissakuvahaasteeseen 56: rento. Neiti on siinä leikkauksen jälkeen edelleen tokkurassa, niin rentona kuin touhukas pikkukissa voi olla. Ja päässä on inhottava suppilo!

Paitsi että nyt on uusi blogi syntynyt, tänään (okei, menee edellisen vuorokauden puolelle) uudestisyntyi läjä Novitan Ainoa. Siitä piti aikoinaan tulla villapaita, mutta lanka loppui vähää vaille kesken. Työ lojui sitten nurkissa hyvän aikaa, kunnes kutistuttuani päätin neuloa sen uudestaan pienemmässä koossa. Purettu kikkarainen lanka näytti vain niin rumalta ja epähoukuttelevalta, kunnes kastelin ja suoristin sen, ja nyt olen siihen aivan rakastunut. Teen siitä cleavesin kunhan ehdin.